Kunnossapidosta rakentamiseen ja takaisin
Emmi Österholmin ura Destialla on tekijänsä näköinen: hän on rakentanut oman polkunsa hortonomiopiskelijasta monipuoliseksi infra-alan osaajaksi ja kerännyt kokemusta niin kunnossapidon kuin rakentamisen hankkeilta. Seuraamalla rohkeasti omia mielenkiinnon kohteitaan Emmi on löytänyt merkityksellisyyttä työstä, joka ei olisi vielä opiskeluaikoina tullut hänelle mieleenkään.
Emmistä tuli destialainen kesällä 2019, kun hän aloitti harjoittelijana Destian kahdella kaupunkikunnossapitourakalla Helsingissä. Silloinen opiskelukaverinsa rinnallaan hänen ensimmäinen kesänsä sujui monipuolisten kaupunkiurakan vihertöiden parissa. Sille tielle Emmi myös jäi; hän on yksi monista destialaisista, jotka ovat alun perin tulleet taloon harjoittelijoina ja sittemmin jatkaneet vakituisissa tehtävissä.
”Palasin tehtäviin seuraavana kesänä uudelleen, ja sen jälkeen jäinkin tekemään tuntitöitä opintojen ohella. Vuonna 2020 tein Destialle opinnäytetyöni, ja valmistuttuani minut vakinaistettiin samoille urakoille työnjohtajaksi”, Emmi kertoo.
Työnjohtajana Emmi vastasi paitsi vihertöiden johdosta, myös omalta osaltaan esimerkiksi talvikunnossapidon päivystystehtävistä. Tehtäväkentän laajentuessa hän keräsi oppia kaupunkikunnossapidosta ympärillään olevilta kokeneemmilta työkavereilta.
”Pääsin työskentelemään muiden vihertyönjohtajien sekä esimerkiksi työmaainsinöörien ja katutyöjohtajien kanssa, ja heiltä opin paljon alueurakoinnin erityispiirteitä. Sen urakan päätyttyä siirryin kolmannelle alueurakalle Espooseen.”
Henkilökohtainen elämä johdatti Turkuun
Muutamassa vuodessa kunnossapitomaailma vei Emmin mennessään. Kesällä 2024 edessä oli kuitenkin tilanne, jossa hänen elämänsä työn ulkopuolella alkoi siirtyä Espoosta Turkuun. Koska silloinen työ sijoittui pääkaupunkiseudulle, oli edessä muutosten aika.
”Piti alkaa miettiä ihan tosissaan seuraavaa siirtoa. Silloin huomasin, että meillä oli avoinna työmaainsinöörin paikka Turussa Herttuankulman rakentamishankkeella. En ollut ikinä tehnyt töitä työmaainsinöörinä saati rakentamisen hankkeilla, mutta keskusteltuani silloisen esihenkilöni kanssa päätin hakea paikkaa”, Emmi kertoo.
Päätös kannatti: pian Emmi sai pakata muuttokuorman ja suunnata kohti uusia haasteita Varsinais-Suomen keskukseen. Edessä oli paljon uuden opettelua, mutta onneksi myös lämmin vastaanotto uusilta kollegoilta.
”Kesä 2024 oli aikamoinen oppimisen kaari. Muistan, kun näin ensimmäistä kertaa esimerkiksi karttoja, joista minun piti laskea työmaan kaapelimääriä – en ollut ikinä ennen edes nähnyt sellaisia”, Emmi muistelee.
”Sain ympäriltä onneksi paljon tukea ja minulla oli hyvin tilaa myös rauhassa harjoitella uusia hommia. Opin paljon esimerkiksi hankkeen laadunhallinnasta ja pääsin näkemään käytännössä myös sen osan rakentamisesta, joka ei lopputuloksessa näy maan päällä olevina rakenteina”, hän jatkaa.
Paluu kunnossapitohankkeelle
Kesällä 2025 Herttuankulman urakka alkoi valmistua, ja Emmi oli jälleen valinnan edessä. Hänellä oli tilaisuus siirtyä Raisiossa alkavaan suurhankkeeseen, mutta samaan aikaan myös vanha kaipuu alkoi kolkutella.
”Aloin pohtia, mihin suuntaan haluan seuraavaksi lähteä. Lopulta kysyin esihenkilöltäni, mitä hän tuumaisi siitä, jos lähtisin siinä vaiheessa takaisin kunnossapitopuolelle”, hän kertoo.
Esihenkilö tarjosi ajatuksille tukensa, ja Emmi palasi jälleen kokemusta rikkaampana kunnossapidon tehtäviin. Paluusta edeltävään ei kuitenkaan voitu puhua, sillä tällä kertaa paikka löytyi Raision maanteiden hoitourakalta.
”Maanteiden hoitourakat ovat maantieteellisesti laajempia kokonaisuuksia kuin kaupunkiurakat, ja tiekilometrejä on runsaasti. Vastaavasti kaupunkiympäristössä muuttujia ja liikkuvia osia oli enemmän, eikä tilaa ollut yhtä paljon. Molemmissa on omat erityispiirteensä”, Emmi sanoo.
Nyt takana on yli vuoden päivät maanteiden hoitourakassa, eikä ratkaisu ole kaduttanut päivääkään.
”Rakentamishanke oli ehdottomasti hyvä ja antoista kokemus, koen saaneeni sieltä paljon osaamista ja arvokasta näkökulmaa myös nykyisiin tehtäviini. Kunnossapitäjän juuret tuntuvat kuitenkin juuri nyt vahvemmilta, ja olen kotiutunut Raision urakalle todella hyvin”, Emmi kertoo.
Työn merkityksellisyys löytyy yhä samoista asioista
Urapolku on johdattanut Emmin muutamassa vuodessa läpi monenlaisten infra-alan tehtävien, yksiköstä ja kaupungista toiseen. Hänen vuotensa Destialla ovat malliesimerkki siitä, miten urapolku muotoutuu tekijänsä näköiseksi eikä yhteen tehtävään tarvitse jäädä, mikäli jokin muu kiinnostaa enemmän.
”Urapolkuni on koko ajan ollut omissa käsissä, ja koen oppineeni näiden vuosien aikana paljon. Pääsin heti uran alkumetreillä mukaan vasta alkaneeseen alueurakkaan, jossa sain opetella ja kehittyä urakan mukana. Näin konkreettisesti oman ja tiimin kehityksen sekä tekemämme työn jäljen. Uskon, että niissä ajoissa piilee hyvin pitkälle syy siihen, missä pisteessä olen urallani tällä hetkellä.”
Urapolkuni on koko ajan ollut omissa käsissä, ja koen oppineeni näiden vuosien aikana paljon.
Vaikka tehtävät ovat vuosien varrella muuttuneet, piilee työn merkityksellisyys yhä samoissa asioissa.
”Vaikka en ole enää hetkeen ollut itse niin sanotusti kädet mullassa, pääsen yhä osana tiimiä vaikuttamaan ja tekemään konkreettisia muutoksia urakka-alueilla. On todella palkitsevaa nähdä, miten jokin alue herää eloon tai siitä tulee pala kerrallaan viihtyisämpi paikka.”
Jos palattaisiin vajaa kymmenen vuotta taaksepäin ja kysyttäisiin hortonomiksi opiskelevalta Emmiltä, missä työssä hän näkee itsensä tulevaisuudessa, ei maanteiden kunnossapitourakka olisi noussut vastausvaihtoehdoissa kärkeen – rakennushankkeista puhumattakaan. Lopulta kaikki on kuitenkin tapahtunut juuri kuten pitikin.
”Olen yhä ylpeä hortonomi, mutta samalla on ollut ihan mahtavaa huomata, miten monipuolista uraa tutkinnolla on pystynyt tekemään. Monet eivät itseasiassa edes tiedä, miten paljon kunnossapito- ja rakentamisurakoilla on todellisuudessa myös viherammattilaisia. Destialtakin meitä löytyy yli kaksikymmentä.”