Hoitotyöstä infratyömaalle: halu kehittyä kannusti alan vaihtoon
Kolme vuotta sitten Linda Piiparinen päätti jättää leikkaussalihoitajan kolmivuorotyön taakseen ja avata oven täysin toisenlaiseen maailmaan. Hyppy rakennusalalle on tuonut mukanaan aimo annoksen uuden opettelua, mutta myös aiempi kokemus on osoittautunut arvokkaaksi.
Rakennusalassa Lindaa viehättää erityisesti uuden oppiminen – sekä se, ettei se ikinä lopu. Samasta syystä hän teki alun perin myös päätöksen ottaa täyskäännöksen urallaan.
”Toimin sairaanhoitajana lähes kymmenen vuotta, minkä jälkeen minusta tuntui, ettei kehittymisen paikkoja oikeastaan enää ollut. Toki olisin voinut vaihtaa osastoa, mutta työtehtävien suhteen valinnanvaraa ei juuri ollut. Rakennusalalla projektiluontoisuus ja työmahdollisuuksien laajuus mahdollistavat sen, että itseään voi kehittää juuri niin pitkälle, kuin vain itse jaksaa ja haluaa”, Linda kertoo.
Rakennusalalla projektiluontoisuus ja työmahdollisuuksien laajuus mahdollistavat sen, että itseään voi kehittää juuri niin pitkälle, kuin vain itse jaksaa ja haluaa.
Takana on tekemisen täyteinen vuosi
Destialle Linda päätyi noin vuosi sitten haettuaan kesätyöntekijän paikkaa työturvallisuustyönjohtajaharjoittelijana Vantaan ratikan hankkeelta. Tällä hetkellä Linda toimii samalla hankkeella työmaainsinöörinä.
Roolissaan Linda vastaa omalla lohkollaan työmaan turvallisuuteen, laatuun ja ympäristöön liittyvästä dokumentoinnista ja ohjauksesta.
”Käytännössä varmistan, että työmaalla noudatetaan turvallisuuteen, laatuun ja ympäristöön liittyviä toimintatapoja, ja tuen projektihenkilöstöä siinä eri tavoin. Oma työnkuvani on kehittynyt hankkeen etenemisen mukana, sillä tässä välissä ovat valmistelevat työt vaihtuneet täyttä höyryä etenevään rakennusvaiheeseen”, Linda kertoo.
Linda valmistui keväällä rakennustekniikan opinnoistaan, minkä jälkeen hän jatkoi vakituisena työntekijänä. Kulunut vuosi onkin pitänyt sisällään uuden työn lisäksi myös opintojen viimeistelyä sekä opinnäytetyön Vantaan ratikalle. Tekemisestä ei ole siis ollut pulaa, mutta arjen tasapainottelua on helpottanut mahdollisuus säädellä työkuormaa tilanteen mukaan.
”Onhan se vaatinut pallottelua niin työn, opintojen kuin perheenkin puolesta. Olen kuitenkin voinut tehdä vähemmän töitä silloin, kun on ollut enemmän opintoja, eikä ole tarvinnut polttaa kynttilää molemmista päistä. Töissä olen myös saanut tukea, ja minua on kannustettu priorisoimaan tässä vaiheessa opintoja, sillä sen jälkeen ehtii panostaa kyllä töihin”, Linda sanoo.
Infrahankkeella uutta oppia tulee joka päivä
Linda on opiskellut talopuolen rakennustekniikkaa, joten infra-ala oli hänelle vielä vuosi sitten tuntematon maailma. Vilkkaassa kaupunkiympäristössä toteutettavana suurhankkeena Vantaan ratikka on tarjonnut sukelluksen suoraan infra-alan ytimeen.
”Olen oppinut aivan valtavasti, ja opin lisää joka päivä – alkaen aina infrarakentamisen perusasioista, suurten kokonaisuuksien hallinnoinnista ja yhteistyöstä eri sidosryhmien kanssa. Itseni kehittäminen on minulle tässä työssä erityisen mieleistä, ja työporukan tuella tekeminen on todella palkitsevaa”, Linda sanoo.
Tässä vaiheessa Linda ei osaakaan nimetä mitään yksittäistä teemaa, josta kaipaisi lisäoppia.
”Olen niin alussa, että haluan oppia kaikesta lisää – siihen itsensä kehittämiseen ja oivalluksen iloon jää myös koukkuun. Projektin edetessä eteen tulee jatkuvasti uusia tilanteita, ja oppia kertyy hetki kerrallaan.”
Hoitotyön kehittämistä taidoista on hyötyä myös työmaalla
Vaikka vaihdos leikkaussalista infratyömaalle on laittanut Lindan arjessa monia peruspalikoita uuteen uskoon, on aiemmasta työurasta myös selvästi hyötyä nykyisissä tehtävissä.
”Vielä vuosi sitten ajattelin, että alanvaihdon myötä aloitin tavallaan työurani alusta, mutta ei se olekaan ihan niin. Vaikka työ onkin ihan erilaista niin pystyn hyödyntämään aiemmin oppimiani työskentelytapoja tälläkin alalla. Yhteistyökykyä, selkeää kommunikointia ja ennakointia tarvitaan täälläkin”, hän kertoo.
Nykyään moni eteen tuleva haaste asettuu Lindan silmissä myös omiin mittasuhteisiinsa, sillä kyse on harvoin lopulta elämästä ja kuolemasta.
”Infrahankkeella on stressitekijänsä, mutta se on hyvin erilaista. Edellisen työni on antanut perspektiiviä hektisiinkin tilanteisiin, eikä hetkittäinen paine tunnu yhtä kuormittavalta.”
Rakennusala on hyvä paikka aivan jokaiselle
Itse toimenkuvan lisäksi hoito- ja rakennusalaa erottaa myös se tosiasia, että vielä tänä päivänä enemmistö rakennusalalla työskentelevistä on miehiä. Lindan mukaan ala on kuitenkin hyvä paikka aivan jokaiselle, sillä osaaminen ei katso sukupuolta.
”Haluaisin kannustaa kaiken ikäisiä sukupuolesta riippumatta hakeutumaan alalle, mikäli se kiinnostaa. Ei tarvitse pelätä sitä, että ala olisi vain miehille, vaan meillä on koko ajan enemmän ja enemmän naisia niin työnjohdossa kuin työntekijöinäkin”, hän sanoo.
Toistaiseksi Linda on ollut tyytyväinen omaan päätökseensä vaihtaa suuntaa urallaan. Nyt on oikea hetki edetä päivä kerrallaan ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
”Aika näyttää. Karttuneen kokemuksen turvin koen, että kannattaa mennä virran mukana sitä kohti, mikä kiinnostaa. Näin yleensä tulee ajautuneeksi paikkoihin, mitkä vievät kohti itselle mielekkäitä ja kehittäviä tehtäviä.”
