Resilientti työyhteisö rakennetaan tavallisessa arjessa
Vuonna 2008 Ulrika Björkstamin elämä muuttui hetkessä. Mexico Cityn keskustaan syöksynyt lentokone aiheutti hänelle vakavat palovammat, joiden seurauksena hän menetti terveytensä, työnsä, aiemman ulkonäkönsä ja lopulta myös avioliittonsa. Kokemus koetteli niin fyysisesti kuin henkisestikin ja avasi Ulrikan silmät sille, mikä merkitys resilienssillä on muutosten edessä.
Pitkä kuntoutuminen ja yli kaksikymmentä leikkausta pakottivat Ulrikan rakentamaan elämän uudelleen. Kokemus opetti karulla tavalla, mistä sieto- ja toimintakyky syntyvät silloin, kun omat suunnitelmat murenevat kerralla.
”Moni meistä suunnittelee elämää pitkälle eteenpäin. Minulle tuli hyvin konkreettisesti vastaan se, ettei kaikkea voi suunnitella. Samalla löysin itsestäni voimavaroja, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin edes tietoinen”, hän kertoo.
Nykyisin Ulrika työskentelee resilienssivalmentajana ja auttaa työyhteisöjä sekä yksilöitä vahvistamaan kykyään kohdata muutoksia jo ennen kuin kriisi on ovella.
Resilienssiä tarvitaan tavallisessa työarjessa
Lento-onnettomuuden tai avioeron kaltaista kriisiä ei tarvita siihen, että resilienssille tulee tarvetta. Monessa organisaatiossa toimintakykyä haastavat tällä hetkellä jatkuvat muutokset, epävarmuus ja kasvava kuormitus. Ulrikan mukaan samat taidot, jotka auttavat selviytymään elämän suurista kriiseistä, ovat usein tarpeen myös aivan tavallisessa työarjessa.
”Kyse on ennen kaikkea stressin säätelytaidoista. Miten tunnistan kuormituksen? Miten palaudun? Miten kohtaan vaikeita tunteita?”
Juuri siksi resilienssitaitoja on hyvä harjoitella silloin, kun voimavaroja vielä on.
”Akuutissa kriisissä uusia taitoja on usein mahdotonta opetella. Siksi niitä kannattaa rakentaa etukäteen – lähes jokainen kohtaa elämänsä aikana tilanteita, joissa taidoista on hyötyä”, Ulrika toteaa.
Yhteisö tukee toimintakykyä vaikeissa hetkissä
Ulrikan mukaan sieto- ja toimintakyky eivät ole vain yksilön ominaisuuksia. Ympäristöllä on ihmisiin merkittävä vaikutus, ja työelämässä myös työyhteisöllä on tärkeä rooli.
Työyhteisön resilienssi rakentuu kulttuurista ja lopulta sen yksittäisitä jäsenistä. Osana yhteisöä voi haastavissa hetkissä nojata ympärillä oleviin, mikä tekee yhteisöstä usein toimintakyvyn tärkeän kannattelijan.
”Resilienssi on aina dynaamista. Joskus olemme hyvin toimintakykyisiä, joskus emme. Silloin ympärillä oleva yhteisö tarjoaa tukea ja auttaa eteenpäin. Työyhteisössä rakennetulla kulttuurilla voi olla valtava merkitys siihen, miten ihmiset selviävät muutoksista”, Ulrika sanoo.
Työyhteisössä rakennetulla kulttuurilla voi olla valtava merkitys siihen, miten ihmiset selviävät muutoksista.
Työelämässä kuormitus ei synny ainoastaan työn määrästä, vaan myös jatkuvasta tiedon käsittelystä, keskeytyksistä ja muutoksista, joihin sekä mieli että keho reagoivat. Valtava tietomäärä työssä ja vapaa-ajalla kuormittaa ihmisiä tavalla, johon aivot eivät ole kehittyneet yhtä nopeasti kuin ympäröivä maailma.
”Nykyihminen altistuu 20 000 kertaa isommalle määrälle tietoa kuin 20 vuotta sitten, ja on helppo ymmärtää, ettei kapasiteetti riitä tähän kaikkeen. Keho, hermosto ja aivot eivät ole muuttuneet samaa vauhtia kuin maailma ympärillämme”, Ulrika sanoo.
Artikkelin pääkuva: Dorit Salutskij