Museotiet ja -sillat ovat osa kulttuuriperintöämme
Infra-alalla luodaan paljon uutta, mutta yhtä tärkeää on pitää hyvää huolta vanhasta. Suomessa on yhteensä liki kuusikymmentä museotietä ja -siltaa, joiden kunnossapito on merkittävä osa valtakunnallisen kulttuuriperinnön säilyttämistä.
Destian maisema-arkkitehti Laura Soosalu on toteuttanut kymmeniä maanteiden arvokohteiden, museoteiden ja -siltojen hoito- ja ylläpito- sekä vuodesta 2018 eteenpäin kunnossapitosuunnitelmia. Osa on tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen.
”Kohteet sijaitsevat ympäri Suomea, ja monet niistä ovat valtavan upeita ja vaikuttavia kulttuuriympäristöjä. Työni kautta olen voinut konkreettisesti edesauttaa valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen säilymistä”, hän kertoo.
Soosalun työstämät kohteet kuuluvat niiden 41:n sillan ja tien joukkoon, jotka sisältyvät tänä päivänä Väyläviraston maanteiden arvokohteisiin. Näissä hankkeissa Destia on tehnyt jo viidentoista vuoden ajan yhteistyötä tieliikenteen valtakunnallisen vastuumuseo Mobilian kanssa. Mobilia vastaa kohteiden historia-arvon tunnistamisesta ja määrittelystä.
”Keskeistä on säilyttää tietty otos eri aikakausien väylähistoriaa tuleville sukupolville. Ennen kuin suunnitelmia alettiin tehdä, kohteissa saatettiin tehdä normaaleja tienhoitoon kuuluvia muutoksia, jotka kuitenkin heikensivät niiden historiallista arvoa. Kunnossapitosuunnitelmien keskeinen tarkoitus on ehkäistä merkittäviä vahingollisia muutoksia tulevaisuudessa”, Mobilian amanuenssi Mikko Pentti kertoo.
Tavoite on turvata kulttuuriympäristöjen säilyminen
Alkuperäinen listaus museoteistä ja -silloista on peräisin 1980-luvun alusta, jolloin silloiset tiepiirit saivat ehdottaa alueiltaan sopivia kohteita. Ne on valittu historiallisen ja kulttuurihistoriallisen merkityksensä lisäksi muun muassa paikallisen erikoismerkityksensä, alkuperäisyytensä sekä ennallaan säilyttämisen edellytysten mukaan.
”Silta tai tie on usein osa laajempaa kulttuuriympäristöä tai -maisemaa, ja siihen voi liittyä esimerkiksi arvokkaita luontoelementtejä tai rakennettua ympäristöä. Museokohteet ovat kuitenkin normaalissa liikennekäytössä, ja suunnittelun avulla pyrimme turvaamaan niiden tutkittavuuden ja keskeisten elementtien säilymisen”, Soosalu sanoo.
Silta tai tie on usein osa laajempaa kulttuuriympäristöä tai -maisemaa.
Päällystää siis saa, ja museosiltaakin voidaan kunnostaa rapistumisen uhatessa. Monissa kohteissa löydetäänkin erilaisia kompromissiratkaisuja, jotka varmistavat turvallisen käytön kulttuuriympäristön arvoa heikentämättä.
”Esimerkiksi kaiteet voidaan tehdä alueen ominaispiirteitä kunnioittaen, ja turvallisuutta voidaan parantaa nopeusrajoituksia alentamalla. Valmiita ratkaisuja ei kuitenkaan ole, vaan toimenpidesuositukset tehdään aina kohdekohtaisesti”, Soosalu jatkaa.
Kaikki näkökulmat huomioidaan
Suunnittelutyö käynnistyy jalkautumalla kohteen luo maastoon. Vain näin voidaan nähdä, mitä huomioitavia elementtejä tai ratkottavia ongelmia alueella on. Sen jälkeen aloitetaan historiaselvitys, jonka avulla tarkistetaan museoinnin perusteet. Usein tämä tarkoittaa googlettamisen sijaan fyysistä jalkautumista arkistoihin.
”Tehtäväni on tutkia kohteen historia ja määritellä, mikä kohteessa on historiallisesti arvokasta. Lisäksi tunnistan arvokkaat osat ja piirteet sekä mietin, miten niitä voidaan parhaiten vaalia kunnossapidon yhteydessä. Suurin haaste on usein arkistolähteiden löytäminen, sillä monet kohteista tunnetaan nykyään eri nimellä kuin vanhoissa asiakirjoissa”, Pentti kertoo.
Arkistojen penkomisen lisäksi työryhmä käy läpi kattavasti eri tason kaavasuunnitelmia ja suunnittelumääräyksiä. Kyse on kokonaisuudesta: miten kohde ympäristöineen pystytään säilyttämään museointiajankohdan mukaisessa asussaan siten, että kaikki näkökulmat tonttinaapureista liikenneturvallisuuteen tulee kartoitettua. Huomioitavaa kohteissa usein riittää, sillä pisin Soosalun tarkastelemista teistä on ollut peräti 40 kilometriä pitkä.
”Museotiet ja -sillat ovat valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä, eli RKY-kohteita. Lisäksi ne sijoittuvat usein arvokkaille maisema- tai kulttuuriympäristöalueille. Tämän vuoksi kohteita on tarpeen tarkastella laajemmin osana maisemaa ja tunnistaa niitä tekijöitä, joilla museokohteen arvon säilymistä voidaan tukea. Joskus toimenpiteet kohdistuvat tiealueen ulkopuolelle, ja silloin maanomistajalle voidaan antaa vain suosituksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi puuston ja pensaiden raivaukset tärkeiden näkymien avaamiseksi”, Soosalu sanoo
Tärkeä osa valtakunnallisesti merkittäviä kohteita on myös niiden saavutettavuus, joka tarkoittaa sekä turvallista pääsyä kohteeseen että tiedon saamista.
”Kaikki museokohteet on viitoitettu ja niiden opastusalueilla on opastaulut. Tehtävämme on varmistaa, että opasteet ovat ajantasaiset ja sijoitettu niin, että ne voi lukea esteettä”, Soosalu jatkaa.
Yhteistyö on keskeinen osa työtä
Kunnossapitosuunnitelman laatimiseen osallistuu tavallisesti kattava joukko osapuolia. Destian, Mobilian ja tilaajan, eli ELY-keskuksen tai Väyläviraston, lisäksi hankkeissa on mukana esimerkiksi Museoviraston ja paikallisten vastuumuseoiden edustajia. Arvokasta tietoa kohteen historiasta saadaan lisäksi aktiivisilta kyläyhdistyksiltä ja seuroilta.
Tärkeässä roolissa on tietysti myös alueen kunnossapitourakoitsija.
”Kunnossapidon urakoitsijalla on arvokasta näkemystä alueen erityispiirteistä ja siitä, miten käytännön hoitotöitä voi kohteissa tehdä”, Soosalu kertoo.
Soosalu on toiminut Destian toteuttamissa suunnitelmissa projektipäällikkönä ja asiantuntijana, ja hänen lisäkseen mukana on aina myös muita liikenne- tai silta-asiantuntijoita.
Vuosien varrella yhteistyöstä on hioutunut saumatonta. ”Yhteistyö on sujunut helposti ja olemme löytäneet hyvän toimintatavan suunnitelmien tekemiseen. Tältä erää kohteet alkavat olla läpikäytynä, mutta seuraavana vuorossa on alkuvaiheen suunnitelmien päivitys nykykäytäntöjä vastaaviksi”, Pentti sanoo.
Artikkelin pääkuva: Laura Soosalu, Destia.