Työmaainsinöörinä katsoo projektia pintaa syvemmälle
Kun Arttu Sorjonen vuonna 2017 kotiutui armeijasta, oli edessä siintävä ura vielä täynnä kysymysmerkkejä. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, taskussa ovat diplomi-insinöörin paperit, monta erilaista urakkaa sekä työmaainsinöörin titteli.
Ensimmäisen vuoden armeijan jälkeen Arttu vietti rakennustyömailla rakennusmiehenä sekä tuuraavana koneenkuljettajana, kunnes rakennustekniikan opinnot alkoivat syksyllä 2018. Ensimmäisenä opiskelukesänä hänelle tarttui mahdollisuus vetää Destian takki päälle työnjohdon harjoittelijana Kuopiossa.
Polku ei kuitenkaan johtanut suoraan ensimmäisestä harjoittelusta nykyisiin tehtäviin. Kesän jälkeen Arttu lähti tutkimaan mahdollisuuksiaan talorakentamispuolelle, missä hän teki muutaman kesän hommia harjoittelijana ja lopulta myös työnjohtajana. Destialle Arttu päätyi takaisin paria vuotta myöhemmin – silloinkin vielä sattumien kautta.
”Olin juuri valmistunut ammattikorkeakoulusta, joka ei kuitenkaan kaikilta osin täyttänyt odotuksiani. Aloin kiinnostua yliopisto-opinnoista, sillä olen aina tykännyt ymmärtää asioita ja ilmiöitä syvemmin. Olin valmistunut hyvillä papereilla, mutta yliopiston hakuaika pääsi vilahtamaan ohi, joten en päässyt heti jatkamaan opintoja. Samaan aikaan talopuolella alkoi hiljenemään ja juttelin entisten työkavereiden kanssa Destialla tarjolla olevista hommista, ja seuraavaksi sitä oltiinkin Destialla Itä-Suomessa työnjohtajana”, hän kertoo.
Opintojen jatkaminen jäi vielä odottamaan, mutta työnjohtajana Arttu pääsi toteuttamaan yhden uransa varrelta parhaiten mieleen painuneimmista hankkeista: Kuopion Puijon rinteen tuolihissin luonnonsuojelualueelle, jossa toteutuksen reunaehdot olivat poikkeuksellisen vaativat – erityisesti kun on ensimmäistä kertaa valmistumisen jälkeen päävastuussa työmaasta.
”Hississä oli muun muassa liikutettava välipoistumisasema, jota mäkihyppääjät käyttävät. Tällaista välipoistumisasemaa ei ole käytössä missään muualla Suomessa, joten toteutukseen ei saanut konsultointia oikeastaan mistään. Muun muassa perustuksien valaminen keskelle metsäistä luonnonsuojelualuetta vaati huolellista suunnittelua, sillä hississä oli korkeuseroa noin 100 metriä. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja opittiin paljon, ja työ saatiin kunnialla maaliin”, Arttu toteaa.
Omat kiinnostuksen kohteet veivät toisiin tehtäviin
Kiinnostus teoriaan ja taustatekijöiden ymmärrykseen piti pintansa, ja Artun mielessä alkoi kyteä ajatus, etteivät työnjohtajan hommat ehkä olleetkaan häntä varten pidemmällä aikavälillä. Mielenkiinto alkoi kohdistua enemmän työmaainsinöörin tehtäviin, ja hän otti asian puheeksi esihenkilönsä kanssa säännöllisesti pidettävässä urakeskustelussa. Keskustelu johti mieluisaan lopputulokseen, sillä seuraavalla urakalla Arttu kirjattiin vahvuuteen työmaainsinöörinä.
”Koen, että toiveitani aidosti kuunneltiin ja ne huomioitiin. Sain itse vaikuttaa siihen, mitä haluan tehdä ja mihin suuntaan uraani viedä. Kannustankin vastaavassa tilanteessa olevia, että kannattaa aina kertoa omista mietteistään ääneen, jos joku muu rooli kiinnostaa tai nykyiset tehtävät eivät tunnu omilta. Ei kannata purra hammasta hiljaa, vaan suunsa avaamalla ainakin meillä pystyy viemään omaa tekemistään eteenpäin ja tilanteisiin pyritään löytämään kaikille mieluisa ratkaisu. Kun tehtävät vastaavat omia mieltymyksiä ja vahvuuksia, on arkikin mukavampaa ja töissä viihtyy”, hän kertoo.
Oma rooli ja työnantajan tuki auttavat kehittymään
Työmaainsinöörinä Arttu pääsee nykyisin syventymään tekemisen taustatekijöihin työnjohtajan pestiä enemmän. Viime vuoden keväällä hän aloitti työt Espoon kaupunkiradan alueurakalla 3, jossa työt alkoivat painottua vielä entistä vahvemmin talouspuolen tehtäviin.
Numeroiden pyörittely onkin Artulle tuttua, ja onneksi myös mieluisaa puuhaa. Matikkapäätä pitää tehtävissä olla, mutta hänen mukaansa tavalliset prosenttilaskut ja Excelin perusteet hallitsemalla pääsee jo pitkälle, eikä derivointitaitoja tarvitse alkaa kaivella kouluaikojen muistista.
”Talous ilmiönä on ollut itselleni aina kiinnostava ja työmaiden liiketoiminta on kiehtonut ensimmäisistä työnjohdon harjoitteluista lähtien, sillä se vaikuttaa työmaalla aivan kaikkeen ja muodostuu monesta tekijästä. Nyt kun olen itse tehnyt näitä hommia, olen oppinut paljon työmaan talouden muodostumisesta kokonaisuudessaan: sopimuspolitiikasta ja -juridiikasta aina sopimuksien pätevyysjärjestyksiin. Pääsen työssäni todella syvälle työmaan toimintaan: missä mennään, miten tulevaa suunnitellaan ja kuinka tulevaa tekemistä ohjataan toteutuneen talouden perusteella.”
Oppiminen ja itsensä kehittäminen ovatkin Artulle tärkeä osa urakehitystä, ja joka päivä hän pyrkii olemaan hieman viisaampi kuin eilen.
”On tosi arvokas asia, että työnantaja myös tukee halua oppia uutta ja kehittyä. Tykkään kehittää osaamistani joka päivä, ja esimerkiksi tällä hetkellä olen saanut työn puolesta mahdollisuuden viedä omaa tekemistäni eteenpäin Johtamiskortti-valmennuksessa sekä väyläpalveluiden projektinhallinnan kehitysryhmässä. Oppeja kannattaa hakea yli liiketoimintarajojen ja olla kiinnostunut mahdollisimman monesta asiasta – sillä saattaa olla vaikutusta paitsi omaan ja tiimin työskentelyyn, myös alaan laajemmin. Esimerkiksi tekoäly ja kestävä kehitys tulevat luultavasti avaamaan valtavasti uusia ovia päivittäiseen tekemiseen.”
On tosi arvokas asia, että työnantaja myös tukee halua oppia uutta ja kehittyä.
Yliopisto-opintojen ja työn yhdistäminen edellyttää molemminpuolista joustoa
Reilu vuosi sitten Arttu pääsi kerryttämään osaamistaan myös koulun penkille, kun hänelle napsahti maisterihausta paikka tuotantotalouden diplomi-insinöörin opintoihin. Opintojen ja työn yhdistäminen on viimeisen vuoden aikana vaatinut hyvää aikataulun hallintaa, mutta molemminpuolisella joustolla arki pyörii kummallakin saralla hyvin. Nyt opinnot ovat purkissa, ja Artun työt jatkuvat diplomi-insinöörin paperit taskussa.
”Olen voinut itse vaikuttaa siihen, minkä verran olen milloinkin töissä ja miten paljon panostan opiskeluun. Esihenkilö, tiimi ja työnantaja ovat kuunnelleet ja mahdollistaneet sen, että opinnot ovat edenneet aikataulussaan. Kuukauden loppu on aina kiireisintä aikaa, ja silloin teen hommia ison porukan kanssa, mukaan mahtuu hankkeesta riippuen paljonkin eri osapuolia, joiden kanssa talouden kokonaiskuvaa muodostetaan. Esimerkiksi Espoon kaupunkiradan hankkeessa on meiltä mukana lähes kaikki Destian liiketoimintaryhmät, joista kaikkien kanssa hommaa tehdään yhdessä. Kun opinnot olivat vielä kesken, pystyin vastaavasti panostamaan muina aikoina enemmän opintoihin, eikä kynttilää tarvinnut polttaa molemmista päistä jatkuvasti.”
Kokemus auttaa ymmärtämään työmaan kokonaiskuvan
Tällä hetkellä Arttu kokee oman paikkansa löytyneen työmaainsinöörin saappaista, mutta myös menneet vuodet lapion varressa ja työnjohtajana ovat tuoneet paljon arvokasta kokemusta. Käytännön tekemisestä muodostunut kokonaisvaltainen näkemys työmaiden toiminnasta tuo varmuutta tekemiseen, sillä erilaisia laskelmia ja budjetteja pyöritellessä on tärkeää ymmärtää, millaisista työvaiheista todellisuudessa on kyse, ja minkälaiset muuttujat voivat vaikuttaa tekemiseen.
”Oma ymmärrys tekemisestä on muodostunut ihan nuoresta lähtien, kun rakennusmiehenä olin tekemässä siltojen reunapalkkeja ja putkilinjoja. Silloin sain teknistä näkökulmaa käytännön tekemiseen. Työnjohtajana puolestaan sain tehdä näköalapaikalla töitä monien eri osapuolten keskellä ja olla läsnä monissa eri työvaiheissa, myös osaltaan samanlaisissa tehtävissä kuin mitä työmaainsinöörille kuuluu. Järjestelmät oppii kyllä ajan kanssa, mutta käytännön kokemusta mitä kentältä on tullut, sitä ei korvaa mikään.”
Parasta Artun mukaan hänen nykyisessä työssään onkin työmaan tekemisen hahmottaminen yhtenä kokonaisuutena. Työmaan taloutta voi tarkastella eri mittaisina ajanjaksoina, jolloin saa laitettua myös rastia ruutuun ja tehtäviä valmiiksi päiväjärjestyksestä ennen seuraavaan siirtymistä.
”Kuukauden aikana työmaalla tapahtuu tosi paljon, sinne tulee ja sieltä lähtee rahaa, siellä tapahtuu mitä ihmeellisempiä tapahtumia ja siihen kaikkeen liittyy yleensä raha jollain tavalla. Kuun lopussa kun talousraportti on saatu valmiiksi, tulee edellinen kausi summattua ja voin nähdä sen vaikutukset työmaan menestymiseen.”
Järjestelmät oppii kyllä ajan kanssa, mutta käytännön kokemusta mitä kentältä on tullut, sitä ei korvaa mikään.