Kunnossapidon urapolku avasi tien kehittymiselle
Kesät rakentamista, talvet kunnossapitoa – tällainen oli työrytmi, joka sai Henri Annalan 15 vuotta sitten tykästymään infra-alan töihin destialaisena. Uran varrelle on mahtunut erilaisia tehtäviä harjoittelijasta työpäälliköksi sekä ajanjakso toisen työnantajan palveluksessa. Yksi asia on kuitenkin seurannut tähän päivään: monipuoliset ja vaihtuvat työtehtävät tarjoavat sopivasti haastetta ja antavat mahdollisuuden kehittyä joka päivä.
Vuonna 2009 Henri aloitti työnjohtoharjoittelijana Destian kaukolämpöverkon uudisrakentamisprojektilla Rovaniemellä. Hankkeella vierähti opintojen ohella harjoittelijana pari kesää, ja samaiselta työmaalta Henri sai ensimmäisen vakituisen oman alan työpaikkansa työmaapäällikkönä valmistuttuaan rakennusinsinööriksi vuonna 2011.
Hanke kesti lopulta kaikkiaan kuusi kesää, ja vakinaistamisensa jälkeen Henri työskenteli kesät rakennustyömaalla ja talvet kunnossapitotehtävissä Pellon, Kemijärvi-Posion ja Ranuan alueella.
”Sain mahdollisuuden heti uran alussa tehdä todella monipuolisesti töitä ja keräsin tehokkaasti valtavan määrän työkokemusta. On ollut todella arvokasta etenkin silloin uran alkumetreillä saada mahdollisuus mennä ja tehdä erilaisia hommia, kun vaan omaa intoa ja kiinnostusta riitti. Aika ennakkoluulottomasti sitä tuli silloin lähdettyä kohti uusia haasteita”, Henri kertoo.
On ollut todella arvokasta etenkin silloin uran alkumetreillä saada mahdollisuus mennä ja tehdä erilaisia hommia, kun vaan omaa intoa ja kiinnostusta riitti.
Ajanjakso toisaalla vahvisti näkemystä urakointipuolen mielekkyydestä
Sama kausirytmi jatkui vuoteen 2015, jonka jälkeen työ koostui pari vuotta ympäri vuoden kunnossapidon töistä ennen kuin seuraava kesärooli rakentamishankkeen työmaapäällikkönä avautui. Tuolloin syksy toi kuitenkin mukanaan paitsi paluun kunnossapitotyöhön myös muutosten tuulia siviilielämään. Perheenlisäys ja talonhankinta tekivät kunnossapidon reissuluonteisesta työstä haastavaa, joten Henri päätti lähteä kokeilemaan erilaisia tehtäviä rakennuttajakonsulttina toisen työnantajan leivissä.
”Alusta asti oli melko selvää, että olen enemmän urakoitsijahenkinen tyyppi, eikä konsultin työ ole sitä omaa ydinaluetta pitkässä juoksussa. Paljon tuli tuonakin aikana tehtyä sen saman aiemman porukan kanssa töitä, sillä samoilla hankkeilla samojen tyyppien kanssa sitä tuli silloinkin työmailla oltua, nyt vaan vähän eri puolella pöytää”, Henri sanoo.
Tie toi takaisin Destialle lopulta lokakuussa 2021, jolloin Henrille aukesi mahdollisuus aloittaa kunnossapitopalveluiden työpäällikkönä Lapissa. Samassa tehtävässä hän työskentelee myös tänä päivänä.
Työpäällikkönä Henri vastaa oman vastuualueensa henkilöstöstä, sopimuksista ja asiakassuhteista sekä pitää urakoiden naruja käsissään sopimusvastaavana. Työpäällikön tulee tietää mitä milloinkin alueella tapahtuu, millaisia projekteja on tulossa ja millaisin resurssein varaudutaan. Joka päivä tehtäviin kuuluu edelleen myös tavalla tai toisella projektityötä, eikä yksikään päivä ole toisen kanssa samanlainen.
”Vastuualueeni ulottuu Kuusamosta Utsjoelle, mikä kattaa noin 600 kilometriä. Tänä vuonna meillä on ollut käynnissä yhtä aikaa yhteensä 16 projektia joista 6 kunnossapidon toteuttamia rakentamisprojektia, joten tänäkään päivänä työnkuva ei ole pelkkää kunnossapitoa. Viime aikoina olemme tehneet esimerkiksi katu- ja vesihuollon saneerauksia ja esimerkiksi yhden isohkon leikkikentän Rovaniemelle”, hän kertoo.
Vastuu ja vapaus tekevät työstä omannäköistä
Laaja toiminta-alue on tuonut Henrin työhön paljon lisää vastuuta, mutta samaan aikaan tehtävät ovat tarjonneet mahdollisuuden kehittää toimintaa ja vaikuttaa konkreettisesti siihen, mitä alueella tehdään.
”Minulla oli hyvä tiimi valmiina, kun aloitin, olen päässyt myös rekrytoimaan ja kehittämään toimintaa ja meillä onkin kasassa todella hyvä porukka, jolla hommia on kiva viedä eteenpäin. Pystymme itse kartoittamaan alueen markkinatilannetta ja miettiä, millaisia projekteja on järkevää lähteä tarjoamaan. Samaan aikaan olen päässyt huomaamaan, miten tässä vuosien varrella omien näkökantojen painoarvo on kasvanut ja miten infra-alan toiminta alueella kehittyy isommassa kuvassa. On motivoivaa nähdä oma kädenjälkensä ja pystyä itse vaikuttamaan siihen, miten omaa työtään vie eteenpäin”, Henri kertoo.
Kunnossapitoalueen pitkät välimatkat ovat tuoneet reissaamisen takaisin osaksi arkea. Viikoittain Henri viettää eri puolilla aluetta sijaitsevilla projekteilla keskimäärin päivästä kahteen, vaikka intoa löytyisi enemmänkin.
”Tykkään mennä projekteille paikalle, eikä reissaaminen itsessään ole minulle raskasta. Olen huomannut, että paikan päällä vuorovaikutus ja yhteistyö projektin porukan kanssa on paljon sujuvampaa ja usein saamme ratkottua sellaisiakin asioita, jotka eivät välttämättä olleet alkujaan edes asialistalla. Fyysinen läsnäolo auttaa molempia osapuolia, ja se on tosi arvokas ja tärkeä osa työtä, mielelläni kävisin vielä tätäkin enemmän projekteilla paikan päällä.”
Monipuoliset mahdollisuudet motivoivat eteenpäin
Vuosien varrella Henri on toiminut monissa eri rooleissa ja työskennellyt lukuisilla eri projekteilla. Laaja tehtäväkenttä ja vaihtelevat päivät mahdollistavat kehittymisen yhä, ja nykyisessä roolissa Henri näkee sen olevan mahdollista vielä pitkälle tulevaan.
”Koen, että pystyn edelleen kehittämään paitsi omaa osaamistani myös vastuualueeni toimintaa kokonaisuutena hyvin monipuolisesti. Ala elää ja kehittyy jatkuvasti, ja olen hyvällä näköalapaikalla sitä seuraamassa ja vaikuttamassa omalta osaltani kehityksen suuntaan. Jokainen päivä on tässä työssä erilainen, eikä homma käy tylsäksi missään vaiheessa”, hän kuvailee.
Ison joukon esihenkilönä toimiminen vaatii erilaisia taitoja kuin uran alussa, samalla kun useat samanaikaiset projektit vaativat huomiota samaan aikaan. Yksin ei kuitenkaan tarvitse yrittää ponnistella eteenpäin, vaan tukea ja apua on saatavilla.
”Olen saanut kaiken tarvitsemani tuen kehittymiselle ihan uran alkumetreiltä lähtien ja koen, että tässä työympäristössä on kaikki mahdollisuudet viedä toimintaa eteenpäin. Edelleen lähes päivittäin tulee todettua itselleen ihan ääneen, että kaikkea ei vielä osaa, eikä voi millään osata, mutta apua saa aina kun tarve vaatii. On hienoa huomata, että vielä vuosia myöhemmin samanlaisia urapolkumahdollisuuksia on tarjolla uusille aloittaville harjoittelijoille, jotka ennakkoluulottomasti ottavat hommia vastaan ja sitä myötä työllistyvät uusiksi destialaisiksi.”