Uudistaja: Jukka Karjalainen
Liikennevirasto haluaa ratojen kunnossapidon markkinan entistä monipuolisemmaksi.
Kunnossapidon riskienjakoa on uudistettu muun muassa kustannustason muutosten korvauksen, optiovuosien molemminpuolisen sopimisen ja turvallisuusmuutosten korvaamisen osalta. Pelisääntöjen uudistamisen otti osaltaan esille aikanaan myös Destia Railin silloinen toimitusjohtaja Kalevi Katko.
Kalevi Katkon tapaan tiepuolelta uuteen rataverkon toimintasektoriin tullut Jukka Karjalainen näki myös tarpeen kyseenalaistaa aiemmat käytännöt ja etsiä toisenlaisia toimintamalleja, joita Liikennevirastoon perustettu ratojen kunnossapidon kilpailuttamisryhmä on kehittänyt eteenpäin.
”Rataverkon kunnossapidon pelisääntöjen uudistamiselle oli muutenkin tarvetta, kun viimeisetkin urakat avattiin kilpailulle. Kymmenen kohdan kehittämisohjelman tuloksena on ratkottu kustannustason nousuun liittyviä korvauksia. Kustannustaso on sidottu indeksiin, jonka perusteella tilaaja kantaa riskin. Toinen iso muutos on urakan jatkoon liittyvät optiovuodet. Nyt niiden käyttö edellyttää sekä tilaajan että urakoitsijan suostumuksen, aiemmin asiasta päätti tilaaja.”
”Turvallisuusasioihin liittyviä riskejä ja kustannuksia on kehitetty. Sopimuksiin on kirjoitettu ehdot, miten kustannukset jakautuvat. Aiempaa töiden teettämistä puutteellisilla lähtötiedoilla kokonaishinnoin ollaan uudistamassa lähtötietojen luotettavuutta parantamalla ja hinnoittelemalla työt yksikköhinnoin, silloin kun riskit ovat liian suuret.”
”Rataverkon kunnossapidon pelisääntöjen kehittämistyö jatkuu. Haluamme kehittää asiakirjoja tiiviimmässä yhteistyössä urakoitsijoiden kanssa. Infra ry:n kanssa perustetun työryhmän tavoitteena on luoda riittävän selkeät asiakirjat, jotta myös ne toimijat, jotka eivät vielä tee rataverkon kunnossapito- urakoita, saavat paremmin kuvan siitä, mitä näissä urakoissa vaaditaan.”
”Rataverkon avaaminen kilpailulle on ongelmallista. Ratasektorin toiminta vaatii urakoitsijalta isoja kalustoinvestointeja. Markkinan monipuolistamiseksi olemme teettäneet ylläpitoluonteisia tehtäviä pienempinä paketteina. Siten pienemmätkin yritykset pääsevät tälle sektorille ja voivat samalla kasvaa ja kehittyä. Kiinnostusta on. Haluamme luoda markkinan, jolla on useita luotettavia ja kannattavia toimijoita, mikä takaa, että meillä on myös tulevaisuudessa alan erikoisosaajia.”
”Tilaajan ja urakoitsijan yhteistyöllä ja jopa yhteisellä organisaatiolla saadaan aikaan synergiahyötyjä ja parempaa tuottavuutta.”
”Uskon Liikenneviraston ja urakoitsijoiden yhteistyön syvenevän jatkossa rataverkon kunnossapidossa. Meillä on hyviä kokemuksia allianssimallista väylien rakentamisessa. Tällaisen yhteistyön parhaita käytäntöjä voidaan osin soveltaa myös ratojen kunnossapitoon.”
”Väylien kunto heikkenee nopeasti. Vuotuisella euromäärällä saamme vähemmän aikaan, kun kustannukset nousevat. Kunnossapidon kilpailuttamisen tuottavuushypyllä syntyneiden säästöjen tie on käyty loppuun. Rataverkon osalta Liikennevirastossa on selvitelty kaikkein vähiten liikennöityjen ratojen sulkemista ja voimavarojen keskittämistä liikennöidyimmille osille. On myös aiheellista pohtia, tulisiko jotakin rataosuutta pääasiassa ainoana käyttävän tehtaan tai kaivoksen ottaa osin vastuu kyseisen rataverkon kunnossapidon kustannuksista.”
Kuka?
DI Tampereen teknillisestä yliopistosta 1983. Aloitti uransa tutkijana VTT:llä. Siirtyi Kuopion tiepiiriin väylänpitotehtäviin. Jakso Sambiassa opettamassa teiden kunnossapitoa. Tiehallinnon hankintajohtajan tehtävistä Liikennevirastoon. Vuodesta 2010 Liikenneviraston kunnossapito-osaston johtaja vastaten tie-, rata- ja vesiväylistä. Kotoisin Kuopiosta, asuu Järvenpäässä. Harrastaa mökillä puuhastelua, matkailua ja golfia.
Kirjoittaja: Olli Manninen
Kuvat: Rami Lappalainen