EU:n akkuasetus: mitä vaaditaan akkuenergiavarastojen omistajilta ja hankekehittäjiltä?
EU:n akkuasetuksen tavoite on yhdenmukaistaa ja kiristää vaatimuksia koko akkujen elinkaarella suunnittelusta, turvallisuudesta ja merkinnöistä aina uudelleenkäyttöön, keräykseen, kierrätykseen ja materiaalien talteenottoon. Tavoitteena on pienempi ympäristöjalanjälki, tehokkaampi kiertotalous sekä vastuullinen raaka-aineketju.
Kokosimme alle neljä tärkeintä kysymystä ja vastausta, mitä asetus merkitsee alan toimijoille käytännössä.
1. Mikä on laajennettu ja kollektiivinen tuottajavastuu ja miten se hoidetaan?
Energiavarastoissa käytettävät akkukennot ja akustot kuuluvat teollisuusakkujen luokkaan, jotka tulivat laajennetun ja kollektiivisen tuottajavastuun piiriin 18.8.2025 alkaen.
Laajennettu tuottajavastuu tarkoittaa, että akun markkinoille saattaja vastaa akun jätehuollosta ja kierrätyksestä sen koko elinkaaren ajan. Kollektiivinen vastuu tarkoittaa, että jokainen tuottaja on velvollinen ottamaan vastaan ja kierrättämään kaikki saman akkuluokan akut riippumatta siitä, onko itse myynyt niitä.
Tuottajaksi katsotaan se, joka ensimmäisenä saattaa akun Suomen markkinoille. Tämä voi tarkoittaa maahantuojaa, valmistajaa, oman nimen alla myyvää jakelijaa, etämyyjää tai uudelleenvalmistajaa. Tämä koskee myös laitteeseen sisältyviä akkuja. Käytännössä kyse on akuston suomalaisesta valmistajasta tai tahosta, joka tuo akuston maahan mistä tahansa muusta maasta. Maahantuoja voi siis olla valmistajan suomalainen yritys tai sivuliike, maahantuoja tai loppuasiakas itse.
Käytännössä vastuut hoidetaan ostamalla energiavarasto suomalaiselta taholta tai liittymällä tuottajayhteisöön, kuten Recseriin, joka huolehtii keräyksestä, kierrätyksestä ja raportoinnista viranomaisille. Vaikka kansallinen täytäntöönpano täydentyy edelleen, asetus on lainvoimainen ja sitä noudatetaan jo nyt.
2. Mitä dataa tarvitaan?
Yli 2 kWh teollisuusakuille tulee helmikuussa 2027 pakollinen digitaalinen akkupassi, joka on luettavissa QR-koodin kautta. Akkupassi on käytännössä datarakenne akun jäljitettävyydelle, hiilijalanjäljelle ja kierrätettävyydelle.
Datan tulee sisältää valmistaja- ja mallitiedot, tekniset parametrit, turvallisuus- ja purkuohjeet sekä hiilijalanjälkideklaraation, myöhemmin myös kennoissa käytettyjen kierrätettyjen akkumineraalien pitoisuudet.
Datanhallintavaatimus kannattaakin ottaa mukaan hankintasopimuksiin ja varmistaa, että QR-koodit ovat luettavissa site-tasolla ja dokumentoitu luovutuksessa.
3. Mitä kaikki tämä maksaa?
Puhutaan tuoteryhmästä riippuen kohtuullisesta kertaluonteisesta rekisteröintimaksusta sekä vuosimaksuista.
Kierrätysmaksut suurille teollisuusakuille riippuvat käytetystä akkukemiasta. Nykyiset kierrätysmaksut ovat Euroopan alhaisimpia ja nousevat todennäköisesti moninkertaisiksi jo ensi vuonna. Ajantasainen hinnasto julkaistaan Recserin sivuilla ja sitä päivitetään tarvittaessa. Hinnoittelu perustuu keräys- ja ennustettuihin purku- ja kierrätyskustannuksiin. Litiumrautafosfaattikennoille (Lithium Ferro Phosphate LFP) kehitetään vasta teollisen mittakaavan kierrätyslaitoksia Eurooppaan ja tämän hetken kierrätyshinta ilman keräystä ja esipurkua on noin 3–6 euroa per kilo.
4. Mitä due diligence -velvoitteet tarkoittavat käytännössä?
Due diligence -velvoitteet tulevat uuden aikataulun mukaan voimaan 18.8.2027. Niiden myötä
taloudellisten toimijoiden on otettava käyttöön riskienhallintajärjestelmä, jolla tunnistetaan, ehkäistään ja lievennetään akkuraaka-aineketjujen ihmisoikeus-, ympäristö- ja korruptioriskejä ja raportoidaan toimenpiteistä säännöllisesti. Muutos on hyvä huomioida yrityksen raportointimenetelmissä jo nyt.
Suomessa viranomaisohjeistus ja delegoidut säädökset tarkentuvat, ja Recser sekä Akkukierrätys Pb tiedottavat jatkuvasti muutoksista.
Lähteet: EU-asetukset ja EUR-Lex (EU 2023/1542; EU 2025/1561), Recser/Paristokierrätys (EPR-käytäntö ja hinnasto), sekä komission ja toimialalähteiden akkupassiohjeistukset.